Koska meillä on Koti?

Meillä on haave Talosta, omasta Kodista.
Me ei olla koskaan Mintun kanssa asuttu yhdessä, sillä mie olen koulun puolesta jumissa Oulussa ja Minttu on töissä Ylivieskassa. Enkä koskaan halua muuttaa Ylivieskaan, sillä siellä ei ole minulle mitään. Haaveiltiin, että muuteittaisiin jonnekin Oulun lähettyville rivitaloon ja sitten joskus ostetaan talo, jossa on paljon maata lehmuille, punainen tupa ja pottumaa.

Me löydettiin Talo: se on vihreä, punaisilla ikkunankarmeilla vuonna 1956 rakennettu rintamamiestyyppinen talo. Alakerrassa on olohuone, makuuhuone, minimaalinen keittiö, pienehkö wc/suihku/sauna. Yläkerta on vielä rakentamaton. Talon lisäksi tontilla on vanaha navetta, jossa on kiviset seinät ja lautakatto. Pihalla on myös pieni vanaha saunarakennus, joka on kyllä purkukunnossa olevan näköinen sekä varastonnäkönen kyhäelmä, jossa säilytetään kaikkea laudoista ja haloista ruohonleikkuriin. Maata on 10ha, suurin osa siitä metsää. Naapureita vain muutamia. Iiiso piha. Tänne meidän on päästävä.

Meillä oli tulossa ensimmäinen alustava lainaneuvottelu, jossa tultais käymään läpi mitä kaikkea sisältyy asuntolainan ottamiseen. Ennen pankkiin menoa oltiin täytelty pankin sivuilla luottohakemus ja sitte sovittiin tapaaminen pankkiin ja koska ostetaan talo yksityiseltä eikä välittäjän kautta, niin meidän piti hommata kiinteistöstä ainakin seuraavat tiedot, jotka lähetettiin sähköpostilla pankkiin ennen tapaamista: kiinteistötunnus, asuinrakennuksen pinta-ala, mahdolliset peruskorjaukset korjausvuosineen ja millä taloa lämmitetään. Ja koska talo on vanha ja aiotaan tehhä iso remontti siihen, niin meiän piti miettiä remonttikustannuksiakin. Oli melekonen homma yrittää miettiä kuinka paljon rahaa menee seiniin ja lattioihin ja kylppäriin ja kaikkeen siinä välillä. Onneksi meidän avuksi myöhemmin tuli myyjän ystävä, joka tekee työkseen remontteja, ja tekiki kaverille palveluksen ja Talolla käydessään teki meille remonttiarvion.

Pankissa nro 1. tapaaminen meni ihan hyvin ja saatiin jopa melekeen kaikesta selevää mitä se pankkineiti selitti. Meillä on siinä mielessä erikoinen tilanne lainan hakemisen kanssa (pankkineitin mukkaan), että puolet meidän hakemasta lainasummasta menis talon ostoon ja puolet remonttiin. Ja koska me haetaa tuplasti rahhaa ostohintaan nähhen niin se tarkottaa myös isompaa takaussummaa. Mietittiin myös että laskettais meidän lainattavaa summaa ja korjattais talosta ekana ne pahimmat paikat ja samalla saatais joka kuukausi hieman rahaa säästöön tulevia remontteja varten. Pankkineiti ehotti myös, että meidän kannattais ehottomasti käyä talon sijaintipaikkakunnan pankkikonttorissa, ku ne siellä tietää paremmin minkä hintanen vois olla talon jälleenmyyntihinta ja tietty paikallista osaamista ja tietotaitoa kannattaa käyttää. Paikalliskonttori saattais myös antaa ihan eri ehdot mm. takaussummaa ajatellen.

Lähetettiin sitte muutamille pankeille netissä asuntolainahakemuksia (myös sille paikallispankille) ja jäätiin ootteleen vastauksia... Paikallispankista meihin otettiin yhteyttä varmaan viikko hakemuksen jättämisen jälkeen ja ne toiki tullessaan ihan uutta tietoa; he tarvisivat arviotodistuksen siitä, kuinka arvokas talo on (1. pankissa ei tällaisesta edes mainittu) ja tarvittaessa metsänhoitoyhdistystä voisi käyttää paikalla arvioimassa metsän arvoa. Tietysti paikallispankki ohjasi meidät heidän omaan konserniinsa, jonka palveluksia voitaisiin arviotodistuksen teettämiseen käyttää, mutta me ei siihen lähdetty. Ja eiku uutta matoa koukkuun. Tässä vaiheessa päätimme myös laskea lainanhakusummaa, sillä todettiin, että kunhan talo saadaan ostettua ja pahimmat paikat korjattua, voitaisiin myöhemmin hakea lisälainaa.

Tehtävänä seuraavaksi oliki ettiä hyvä ja pätevä kuntotarkastaja ja teettää sammaan syssyyn myös kosteusmittaus. Päänvaivaa aiheuttaa kuntotarkastuksen kanssa mm. se, että mistä löytää pätevä tarkastaja jota ei tarvis Helsingistä asti tuua. Hyvä tarkastaja kuitenkin löytyi läheltä ja koko talon tarkastukseen meni noin 3h. Paikalla olimme me sekä talon myyjä. Kuntotarkastaja oli nuoresta iästä huolimatta ammattitaitoisen oloinen ja mukava. Koko ajan tarkastuksen edetessä kertoili, että mitä tulevaa remonttia ajatellen kannattaa ottaa huomioon ja se auttoki meitä paljon. Tarkastus oli meidän kannalta hitti; kosteutta ei löytynyt ja alapohja oli hienossa kunnossa ja kun vesikatekki uusittu muutama vuosi sitte nii se oli superisti plussaa -  ei ois voitu olla enempää mielissään! Pankitkin oli mielissään, kun tapaamisiin voitiin viedä valmis kuntotarkastus, mikä tarkoitti nopeampaa käsittelyaikaa.

Pankki nro 2 otti meihin yhteyttä, ja hieman varovaisin mielin tapaamiseen mentiin. Tapaaminen meni hyvin ja oikein lupaavalta alustava neuvvottelu vaikutti ja pankin täti oli meille jo suurinpiirtein shekkiä kirjottamassa. Muutamia päiviä myöhemmin Minttu sai surullisen puhelun; kyseinen pankki ei voinut myöntää lainaa meille, sillä talon ostopaikkakunnalla on saman konsernin pankki ja he eivät voineet alkaa kilpailemaan ko. pankin kanssa, vaikka paikallispankista ei lainaa edes oltu haettu. Pankkitäti oli ihan suruissaan, sillä oli ihan varma että hän voisi meille lainan myöntää.

Ja taas oltiin pettyneitä ja alettiin olla ihan maamme myyneitä, kun ei voitu kuvitellakaan kuinka vaikeaa asuntoainan saaminen olisi.

Pankki nro 3. Lucky number 3...?
Minttu laitto hakemuksen kotiseutunsa paikallispankkiin ja saikin pian pyynnön tapaamiseen. Tapaaminen oli mennyt mukavasti (minun sillä aikaa opiskellessa) ja pyysivät meidät seuraavaan tapaamiseen, jossa keskusteltaisiin siitä, mitä kortteja ja tilejä tarvitsisimme ja käytäisiin myös läpi remonttia ja siihen varattua rahaa. Talon myyjän remontointiyrityksen omistava ystävä teki meille remonttiarvion (ja yllätyttiin kuinka hyvin itte oltiin laskettu rahhaa remonttiin, vaikkakin yläkanttiin) ja se meni oikein hyvin alennettuun lainanhakusummaamme! Jee! Pahinta on aina odottaa sitä puhelua, että onko pankin johtaja hyväksynyt lainahakemuksen.
Ja koska halutaan turvata selustamme, niin jokaisesta pankista on tarjottu luoton takaisinmaksuturvaa, joka on oikeasti tosi hyvä olla, ikinä kun ei tiedä mitä voi käydä. Takaisinmaksuturvan tai asuntolainavakuutuksen ideana on se, että työkyvyttömyyden (sairausloma) ja työttömyyden yllättäessä takaisinmaksuturvan kuukausikorvaukset auttavat selviämään lainan kuukausierien maksamisesta. Vakavasta sairaudesta, tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta ja kuolemasta korvataan jäljellä oleva, vakuutettu luoton määrä. Päätettiin ottaa vakuutus tietenkin molemmille, sillä mie kuitenki valmistun 1,5 vuoden kuluttua ammattiin ja lähden lomitushommiin, joten molemmille olisi tämä turva taattu.
No... Minäpä sain eräänä päivänä tekstiviestin pankista, jossa pankkitäti kyseli, että "eihän sinulla ole mitään kroonisia sairauksia lainaturvaa ajatellen? Selvitän vielä vakuutusyhtiöltä, vaikuttaako painoindeksi myöntämiseen. Ethän pahastu?" Pakko myöntää, että hieman tyrmistyin viestistä ja sitten aloin vain nauramaan ja luin viestin ääneen Mintullekin. Yhdessä naureskeltiin sitä ja vastasin viestiin, kun pankkitäti soitti Mintulle kysellen samaa asiaa. Puhelun jälkeen naureskeltiin, että eipä muissa pankeissa meidän painoista niin kiinnostuneita kyllä ole oltu. Joitain päiviä myöhemmin Minttu sai puhelun, jossa täti kertoi Mintun saavan asuntolainavakuutuksen työttömyyden/työkyvyttömyyden varalle, minä puolestani en, sillä ylipaino kuulemma on riski. No, säästyypä minun vakuutukseen menevät rahat, niin voin ostaa enemmän pullaa ja suklaata. Perkele.

13.01.2014 Minttu sai puhelun; meille on myönnetty laina ja paperit on allekirjoittamista vaille valmiit! MIELETÖNTÄ! Siis me vihdoin voidaan ostaa se meidän talo ja päästään remppaamaan sitä! Meillä välillä meinas usko loppua, mutta jotenki aina tsempattiin toisiamme ja päätettiin, että vielä se oikia pankki löytyy. 
Maanantaina 20.01. kirjoitettiin pankin kanssa lainapaperit ja oltiin lievästi hämmentyneitä tilanteesta; eteen ei kannettukaan isoa nidottua nippua lainan ehdoista ja muista, jossa viimeisellä sivulla olisi viiva, minkä päälle sitte laitetaan nimet alle ja velkavankeus alkaa. Siksi oltiinki ehkä vähän pettyneitä, että lähinnä me vaan allekirjotettiin hullu läjä erilaisia papereita, eikä oikeen tiietty mikä niistä oli se varsinainen lainapaperi :D
Keskiviikkona 22.01 allekirjoitettiin se varsinainen kauppakirja, jolla sitte talon omistajuus ja hallinta siirtyy meille. Myyjä oli menossa Talolle ja hurautti Oulun kautta, jossa sitte kaupat hoi'imma. Kaupanvahvistajana meillä oli paikallinen kiinteistönvälittäjä, joka kyllä suhteellisen hyvät rahat siitäki hommasta peri. Käytiin vaan kauppakirja läpi, allekirjotimma paperit ja se oliki siinä. Meistä tuli talonomistajia, mutta ei kyllä ainakaan vielä tunnu yhtään erilaiselta :D

Ollaan päätetty, että mie asun Oulussa huhtikuun loppuun, kun sillon loppuu koulu ja alkaa työharjoittelu, niin voidaan minun tavaroita hissukseen raahata Kettulaan parin kuukauden aikana. Mie päätin suorittaa työharjottelun koulun pelloilla, koska en ole niin vakuuttava traktorin ajaja, että lähtisin jonku tilalle niitä särkemään ja kuitenkin halusin käyttää yhden harjoittelun peltotöihin. Ja koska mie oon töissä koululla, niin säästämmä rahhaa siten, että mie muutan koulun asuntolaan ja rahan säästämisen ohella se on fiksua myös siksi, että bussiyhteydet Oulun ja Muhoksen välillä on oikeasti aika kehnot.

Meidän onneksi talokaupoissa siunaantu tuttu myyjä (tai ennemminkin myyjän vaimo), joka jaksoi meidän pankkirumbaa, kaikenlaisten papereiden hankkimista, Talolla ravaamista, jatkuvaa tekstiviestittelyä ja soittelua. He ovat enemmän kuin lämpimästi tervetulleita vierailemaan Kettulassa.

Nyt meillä on Talo. Oma Koti.

-Nanja